Hyvää viikonloppua! Nyt vihdoin koiruusasiaa, niin kuin lupailin jo muutama kuukausi sitten. Meille siis muutti tammikuun 22. päivä uusi pentu. Niille, jotka mahdollisesti ovat missaneet aikaisemmin täältä koirakuulumiset, taustatiedoksi että meillä oli jo entuudestaan yksi koira, syksyllä 2015 syntynyt yorkshirenterrieri Hilla. Uusi tulokas edustaa samaa rotua ja sai nimekseen Hertta. Hillalla ja Hertalla on sama emä ja ovat siten siskoksia. Meidän ei ollut alunperin tarkoitus ihan vielä ottaa toista koiraa, mutta kun Hillan kasvattaja kertoi että pentuja on tulossa, eihän siinä muu auttanut kun pistää yksi narttupentu varaukseen jos sieltä sellainen tulee. Onneksemme tuli ja nyt meillä on kaksi aivan ihanaa ja valloittavaa murusta <3
Matkalla ensimmäistä kertaa kotiin.
Hilla on ollut niin fyysisesti kuin henkisestikin todella terve tapaus ja siksi ilomielin otimme toisen koiran samasta paikasta. Kaikki koirat ovat tottakai yksilöitä siinä missä ihmisetkin, eikä koskaan voi tietää iskeekö joku sairaus vai ei. Mutta se, että koiran vanhemmat valitaan tarkkaan ja ensimmäisten viikkojen kasvuympäristö on kunnossa, vaikuttaa jo merkittävästi. Olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä kasvattajaan ja häneltä saamaan tukeen ja apuun.
Eka ilta kotona.
Hilla ja Hertta ovat tulleet alusta asti erinomaisesti toimeen keskenään. Hilla on luonteeltaan kaikkia ja kaikkea rakastava, joten sinänsä ei tullut yllätyksenä. Tästä syystä meille onkin ollut alusta asti selvää että sille hankitaan kaveri. Hilla on todella sosiaalinen tapaus ja tykkää kaikista koirista, joten nyt on ihanaa kun toisen ei enää tarvitse olla yksin kotona vaan aina on kaveri vieressä.
Koirat ovat myös kiintyneet toisiinsa ja tekevätkin kaiken yhdessä. Jos Hertta pääsee ulos ilman Hillaa, Hillalle tulee harmitus ja päästää pienet itkut ovella odottaessaan Herttaa takaisin. Ja puolestaan jos itse pääsee ulos ilman Herttaa, kotiin tullessa ekana pitää etsiä Hertta. Hertta ei juurikaan itke Hillan perään, mutta menee kyllä ovelle odottamaan Hillaa takaisin kotiin.
Hertta on luonteeltaan tosi erilainen kuin Hilla. Hillahan on aika vaativa tapaus. Äärimmäisen kiltti ja tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta sitten kuitenkin vaatii paljon huomiota eikä viihdy itsekseen touhuten. Hillan mielestä kaikki asiat pitäisi tehdä yhdessä, luun syömisestä lähtien. Ja kun luonnollisestikaan emme voi käyttää ihan kaikkea aikaamme Hillan viihdyttämiseen, tilanne on usein se, että Hilla istua tapittaa meidän edessä ja marisee ja haukkuu :D Nyt toki vähentynyt tosi paljon kun saa leikkiä Hertan kanssa. Hilla on kaikesta huomionkipeydestään huolimatta aivan uskomattoman ihana luonne. Antaa muiden koirien leikkiä leluillaan, syödä jopa luita tai ruokaansa. Hillaa ei haittaa koska sen mielestä on yksinkertaiseti maailman parasta jos koirakaveri on kylässä.
Hertta taas viihtyy itsekseen eikä juuri pidä mitään ääntä, mikä on ollut meille suoranaisesti järkytys! :D Positiivisesti, mutta kuitenkin. Oltiin niin totuttu huomionkipeään ja kovaääniseen koiraan ja sitten kun Hertta tuli meille ja vain istua möllötti ihmettelemässä, olin jopa vähän hämilläni että mitä tuon kanssa pitäisi tehdä. Jos Herttaa leikittää lelulla, se usein jossain vaiheessa ottaa lelun ja menee pureskelemaan yksin sitä toiseen huoneeseen. Se on myös sellainen tarkkailijatyyppi. Menee istumaan aivan seinän viereen ja kököttää siinä paikallaan ja tarkailee mitä muut touhuavat.
Toinen korva noussut pystyyn, toinen vielä lurpallaan <3
Mutta kyllä Hertastakin löytyy riehakas puoli. Iso osa päivästä sillä kuluukin Hillan kanssa riehuessa. Välillä täällä on sellainen meno että vähän jo hirvittää. Juoksevat niin paljon kuin tassuista lähtee ympäri asuntoa ja loppujen lopuksi jokainen matto on rullalla. Välillä toki vähän koliseekin, mutta sellaista se on. Painimatsit ovat myös aikamoisia ja niiden lemppari onkin se, kun Hertta menee selälleen ja monottaa takatassuillaan Hillaa minkä ehtii samalla kun molemmat yrittävät näykkiä toisiaan viiksikarvoista.
Jos joku siellä ihmettelee miksi nämä kaksi ovat niin eri värisiä, tämä johtuu siitä että yorkit syntyvät mustina ja vaalenevat pikkuhiljaa iän myötä. Herttakin on jo alkanut vaalenemaan päästä ja niin kuin kuvista näkyy, Hilla edustaa jo väriä blondi. Kooltaan Hertasta tulee varmasti Hillaa isompi. Hilla on pieni ja siro, painaa 2,5kg. Hertta alkaa olemaan jo nyt saman kokoinen, joten taitaa pikkusisko olla tulevaisuudessa kuitenkin se isompi sisko. Jännä nähdä tuleeko näistä kahdesta samannäköisiä sukujuuristaan johtuen, vai ovatko kenties ihan eri näköisiä. En malta odottaa kaikkea tulevaa <3
Siinä mun muruset. Heräsikö kysymyksiä tai muita ajatuksia? Antakaa tulla vaan :)
